Olen suunnattoman onnellinen voidessani tänä päivänä luottaa kehomieleeni. Aina näin ei ole ollut. Olen myös onnellinen oppimistani keinoista kohdata itseni ja pelkoni uudelleen lempeästi.
Välilevyni repesi kaksi kertaa lopetettuani voimistelun noin 20-vuotiaana. Vatsalihakseni erkaantuivat reilusti, kun sain kolmannen lapsen 40 -vuotiaana. Nämä tapahtumat ovat jättäneet kehomieleeni muistijäljen selkäkivusta selän taaksetaivutuksessa. Aloittaessani joogaopettajaopinnot haaveenani oli pystyä jonain päivänä olla päälläseisonnassa. Muistijälki selkäkivusta ja sen pelko ovat estäneet minua edes harjoittelemasta päälläseisontaa.
Synnytys jätti jälkensä kehoon ja mieleen
Välilevyrepeämän jälkeen kivun pelko oli aikoinaan niin syvä, että pelkäsin menettäväni työni fysioterapeuttina. Vuosien mittaan kehonhallintani parani pilatesharjoittelulla ja pystyin hallitsemaan kehoni erittäin vaativissakin liikkeissä. Sitten 40-vuotiaana kohtasin elämäni raskaimman ja samalla ihanimman asian. Olin rankan keskenmenon jälkeen raskaana. Samaan aikaan perheemme eli mieheni alkoholismisairauden vaikeinta ja synkintä aikaa. Raskausaikana unohdin täysin itseni ja itsestäni huolehtimisen. Myöhemmin mieheni raitistui ja elämämme alkoi näyttää huomattavasti valoisammalta. Kuitenkaan kehoni ei ollut palautunut raskaudesta, vaan minulla mitattiin 7cm erkauma vuosi synnytyksen jälkeen. Olin jälleen menettänyt hallintani omaan kehooni ja tunne kykenemättömyydestä tehdä työtäni oli jälleen läsnä. Selän kipu vaikeammissa liikkeissä oli jälleen läsnä. Jälleen kerran oli aika ”koota itseni uudelleen”.
Toisille päälläseisonta on jokapäiväinen harjoitus ja helppoa. Itselleni se oli ollut pitkään haave ja tavoite. Toki kehonhallinnan ammattilaisena osaan hallita kehoani monella tapaa liikkuvuutta ja voimaakin vaativissa harjoitteissa. Päälläseisonta kuitenkin on ollut haave pelon vuoksi, kivun pelon vuoksi. Päälläseisonta tuntui mahdottomalta liikkeltä harjoitella, koska en uskaltanut luottaa pystyväni liikkeeseen kivutta. Jos liike millään tapaa veisi selkääni suurempaan taaksetaivutukseen, olisi kipu mahdollisesti jälleen kova. Mieleni kieltäytyi edes kokeilemasta.
Luottamuksen ilmapiirissä uskalsin paljastaa häpeäni, heikkouteni ja pelkoni
Kun aloitin heatfulyoga-opettajaopinnot, olin valmis päästämään irti häpeästä, etten pysty edes harjoitella päälläseisontaa. Kerroin rehellisesti opettajilleni pelostani. Vähitellen lempeän hyväksyvässä, kunnioittavassa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä uskalsin alkaa kohdata syvää pelkoani kivusta. Sain ohjeita ja vaihtoehtoja miten edetä rauhallisesti itse itseäni kuunnellen ja kunnioittaen.
Kiitän syvästi HeartfulYogan perustajaa, opettajaani Kaisa Kärkkäistä lempeän ja luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa, joogaopettaja Timo Kurvia syvällisestä, tarkasta, vankkaan kokemukseen pohjautuvasta, nöyrästä, kehoa kunnioittavasta tavasta opettaa joogaa. Ilman asanoiden rakentamista progressiivisesti en olisi uskaltanut vähitellen alkaa luottaa uudestaan omaan kehooni ja päästä mielessäni yli suurimmasta pelostani, kivun pelosta. Lisäksi haluan kiittää Måns Broota joogafilosofian luennoista ja keskusteluista. Erityisesti minua puhutteli ajatus joogan väkivallattomuudesta – myös itseä kohtaan.
Oman itseni soimaaminen ei ole koskaan auttanut eteenpäin, päinvastoin. Lempeys ja kunnioitus omaa itseäni kohtaan, omaa kehomieltäni kohtaan, ovat tänäpäivänä tärkeimmät ja parhaimmat hyvinvointini tukipilarit.
Kiitos, kiitos, kiitos ❤️🙏🏻❤️🙏🏻❤️🙏🏻❤️
Lue lisää: heartfulyoga.fi/jooga timokurviyoga.com/fi/koti patreon.com/yogavidyapitha femihealth.fi/